Kysy puheterapeutilta

Kerronnan taitoja voi tukea

Jos lapsen on vaikea kertoa päivän tapahtumista ja muista tärkeistä asioista, kannattaa ottaa käyttöön esimerkiksi piirretyt keskustelukuvat.

4/2017
Kysy puheterapeutilta1

Lapsellamme on vaikeuksia kertoa päivän tapahtumista tai muista tärkeistä asioista. Haluaisimme saada vinkkejä, miten voisimme auttaa häntä, kun hän haluaa kertoa omista asioistaan.

 

Kun kysyy lapselta, millaista oli syyslomalla etelänmatkalla, hän saattaa iloissaan vastata: ”Mentiin lentokoneella!” Kyse ei ole siitä, etteikö lapsi muistaisi, mitä kaikkea kivaa, mielenkiintoista, ihmeellistä, kummallista ja jopa pelottavaa matkan aikana on tapahtunut. Kyse on siitä, että kertomisen taidot ovat puutteelliset eikä lapsi selviä niistä ilman tukikeinoja.

 

Ihan kaikille pienille lapsille voi esimerkiksi päiväkotiin antaa mukaan muistukkeita. Elokuvaliput, ranskanperunoiden käärepaperista palanen, esite Muumilaaksosta, sammalta minigrip-pussissa. Ihan mikä tahansa aarre tai muisto paikasta, missä on käyty.

 

Lapsen kanssa voi etsiä verkosta erilaisia kuvia. Kertomisen tueksi voi tehdä lomavideoita muun muassa iMoviella. Upean lomakertomuksen päiväkirjan muodossa voi tehdä BookCreator-sovelluksella (iOs ja Android). Siihen voi liittää myös videoita. 

 

Piirretyt keskustelukuvat toimivat erityisen hyvin. Jos lapsi ei osaa piirtää (tosin ihan mikä tahansa ripellys käy) niin aikuisen kanssa voi keskustella, mistä asioista haluaa kertoa. Aikuinen kirjoittaa kuvan päälle sen asian, mistä kuvassa kerrotaan (tuetaan samalla lukitaitoja). Lapsi antaa kuvat keskustelukumppanille itse valitsemassaan järjestyksessä.

 

Lapsi saattaa antaa ensin vaikka junan kuvan. Aikuinen voi kommentoida: ”Hei, oletteko menneet jonnekin junalla, minne?” Lapsi antaa seuraavaksi kuvan mummosta. ”No mutta. Te olette käyneet Mummolassa. Olikos siellä kivaa?” Piirretyt kuvat viestinnässä mahdollistavat sen, että lapsi voi kertoa sellaisia asioita, joita ei keskustelukumppani tiedä.

 

Mukavia keskustelutuokioita!

 

Kysymykseen vastasi puheterapeutti Hannele Merikoski