Lapsuus

Hyvän huomaaminen tapahtuu vahvuuksien kautta

Positiivinen psykologia ja siitä kumpuava positiivinen kasvatus korostaa tiedostetusti vahvuuksia, ei puutteita tai vaikeuksia.

3/2018
Hyvän huomaaminen Kielipolku

Meistä jokainen tulee nähdä kokonaisuutena ja vahvuuksiemme kautta. Kasvattajista päiväkodista alkaen riippuu, tuleeko lapsi tutuksi ”jeppenä joka ei puhu” tai ”lukilapsena”. Halumme auttaa erityisen tuen tarvitsijaa saattaa johtaa tilanteeseen, jossa kaikki ponnistelut kohdistuvat lapsen kykyprofiilin alhaisimpaan kohtaan. Pyörimme laaksossa jättäen vuorenhuiput koskematta.

Mitä enemmän lapsella on haasteita, sitä tarmokkaammin myös vahvuuksia tulisi tuoda esiin. Niiden tunnistaminen on itsessään voimauttavaa. Ne kasvattavat itsetuntoa ja antavat energiaa tehdä työtä niiden asioiden eteen, jotka vaativat jatkuvaa harjoitusta.

On selvää, että esimerkiksi oppimisen vaikeutta kohtaava lapsi tarvitsee moninkertaisen työmäärän selviytyäkseen koulutehtävistä kuin tavalliseen tapaan oppiva toverinsa. Jotta energiaa ja tsemppiä harjoitteluun riittäisi, on kasvatettava sinnikkyyttä ja jaettava positiivista palautetta jokaisesta edistysaskeleesta, erityisesti yritteliäisyydestä.

Arvostamme sitä mitä arvioimme

Koulun arjessa luonteenvahvuudet, kuten rohkeus, itsesäätelykyky, myötätunto ja sinnikkyys, ovat kyllä arvostettuja ominaisuuksia mutta niitä harvoin opetetaan omina taitoinaan. Niitä ei myöskään arvioida.

Menestyminen elämässä laajasti ottaen on kuitenkin huomattavan riippuvaista luonteessamme olevista vahvuuksista. Siitä, miten kohtaamme toinen toisemme, miten sitkeästi jaksamme ponnistella, miten rohkeasti toimimme ja miten luovasti pystymme erilaisia tilanteita ratkaisemaan.

Olemme tutkineet vahvuuspedagogiikkaa usean vuoden ajan ja havainneet jo pelkästään vahvuuksista puhumisen lisäävän lasten ja nuorten itsearvostusta ja hyvän näkemistä muissa. Se että oppilas tulee tunnetuksi ystävällisyydestään ja innokkuudestaan, joiden näyttöjä yhdessä päiväkotiryhmässä ja koulussa bongataan, on kohottavaa hänelle itselleen ja hänen ympäristölleen.

Luonteenvahvuuksia voi opettaa

Luonteenvahvuuksien määritelmään kuuluu, että kyseessä ovat muokattavat taidot, eivät syntymässä saadut ominaisuudet, joita ei voi muuttaa. Tämä tarkoittaa, että luonteenvahvuuksia voi ja kuuluu opettaa.  

Luonteenkasvatuksesta puhuminen loppui suomalaisessa kasvatuskulttuurissa viime vuosisadan loppupuolella liki kokonaan.  Uudet valtakunnalliset varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet kuitenkin jälleen kehottavat tukemaan lapsen kokonaisvaltaista kasvua. Myös niin sanotut uuden vuosisadan taidot korostavat luonteen rakentamista kohti luovuutta, kriittisyyttä, yhteistyötaitoja ja kommunikointikykyä.

Luonteenvahvuuksien harjoittamista on usein osuvasti verrattu lihasten kasvattamiseen. Ensin lihas on löydettävä, jotta sitä voi harjoittaa. Sitten treenataan ja saadaan lihas kasvamaan. Samalla tavoin voimme kasvattaa luonteenvahvuuksiamme.

Olemme lukuisissa interventioissamme saaneet todeta, kuinka pienetkin lapset oppivat sanoittamaan tekemistään vahvuuksien valossa ja käyttämään vahvuuksiaan tietoisesti hyväkseen uusien tavoitteiden saavuttamiseksi. ”Onnistuin, koska käytin itsesäätelykykyä! Osasin kutsua sitä esiin, vaikka aamulla oli vähän liikaa innokkuutta”, totesi erityistä ykkösluokkaa käyvä poika haastattelussamme.

Positiivinen CV

Erityisen tuen tarvitsijalle oman toiminnan näkyminen vahvuuksien kautta, vahvuuksien harjoittaminen ja siitä palautteen saaminen on korostetun tärkeää. Pedagogiset asiakirjat, Vasut, HOPSit ja HOJKSit suunnitellaan tukemaan jokaisen lapsen henkilökohtaista kasvua ja oppimista. Ne ovat perinteisesti sisältäneet yksityiskohtaista tietoa siitä, missä kaikessa lasta on autettava, miten paljon hän on jäljessä ikätasoaan tai miten paljon käytöksessä on ongelmallisuutta.

Voisivatko tulevaisuuden pedagogiset dokumentit sisältää näkymän siitä, millaisia luonteentaitoja lapsessa on ja miten hän on niissä edistynyt? Olemme kehittäneet Positiivisen CV:n (PCV) konseptin tätä tarkoitusta varten (ks. https://positiivinencv.fi).

PCV on alusta, jolle kerätään näyttöjä monipuolisesta osaamisesta kaikissa lapsen toimintaympäristöissä, ei vain koulussa ja kouluaineissa. PCV:ssä näkyville tulevat useanlaiset taidot ja osaamiset, joita ei aiemmin ole arvioitu lainkaan. Lapsen ja nuoren itsetuntemus ja itsetunto kasvavat, kun hyvinkin erilaiset kyvyt tulevat tunnustetuiksi.

Sally Schaywitz kirjoitti jo vuonna 2003 teoksessaan Overcoming dyslexia lapsen olevan lukivaikeuksistaan huolimatta vahvuuksiensa ympäröimä. Lukivaikeus on vain pieni osa lapsen elämää. Kuinka suuren osan koulutuksen ammattilaiset tästä vaikeudesta tekevät, määrää pitkälti lapsen kuvaa itsestään paitsi oppijana myös ihmisenä kaikkiaan.


  • Teksti: Lotta Uusitalo-Malmivaara, FT, Erityispedagogiikan dosentti, Helsingin yliopisto
  • Kuva: Rodeo Finnish RF