Lapsuus

Musiikkiharrastus on lapsen aivoille leikkikenttä ja kuntosali

Lapsille lauletaan kaikissa kulttuureissa. Laulu ja musiikki tuovat mielihyvää ja turvallisuuden tunnetta, mutta myös oppimisväylän ja ilmaisukanavan.

3/2015
Verkkolehti Musiikki

Vauvan hoidossa musiikilla on aina ollut tärkeä rooli. Vauvaa rauhoitellaan ja viihdytetään laulamalla, hyräilemällä ja keinutte­lemalla.

– Vanha hyvä keino toimii. Musiik­ki aktivoi aivojen palkkiojärjestelmää, ja se taas on suoraan yhteydessä ke­hon toimintoihin ja esimerkiksi vire­ystilaan. Kehtolaulu rauhoittaa myös sitä laulavan vanhemman, sanoo professori Minna Huotilainen Työ­terveyslaitokselta.

Musiikilla on aivoihin laaja-alaisia vaikutuksia. Soitto- ja lauluharjoittelu trimmaa ja muokkaa aivoja, ja musiik­ki lisää aivojen resursseja. Siitä hyötyy ihmisen koko järjestelmä.

Musiikki vahvistaa rakenteen ha­vainnoimista, minkä ansiosta se ke­hittää myös matemaattista ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Monipuo­lisuus vahvistaa musiikin hyötyjä en­tisestään. Niinpä lapsen kasvaminen kahdessa musiikkikulttuurissa onkin aivojen kannalta lähes yhtä hyödyl­listä kuin kaksikielisyys.

Tunteiden harjoituskenttä

Erilaisten tunteiden kokeminen ja eläminen on tärkeää valmistautu­mista sekä huikeisiin elämyksiin että tiukkoihin paikkoihin ja niiden he­rättämiin tunteisiin. Musiikki antaa tähän mainion maaston.

– Musiikin avulla voi harjoitel­la tunteita, kokeilla tunneskaaloja, myös aggressiota Musiikin siivin lapsi voi turvalli­sesti elää jännittäviä hetkiä. Hän voi itse valita, kehen samaistua, ja pääsee myös kokeilemaan, miltä tuntuisi olla kauhea, ilkeä tai paha.

Etenkin isommille lapsille musiik­ki mahdollistaa myös hellyyden koke­misen ja hellät tunteet.

– Mihin tosi kovis voi kohdistaa hellyyttä? Hyviä väyliä etenkin pojille tarjoavat lemmikit ja musiikki. Ja mitä sokerihuurrettua siirappia vaikkapa Lordin hitaat biisit ovatkaan! Nopeat taas ovat täynnä taistelua, seikkailua ja muuta toimintaa. Se on mahtava läpileikkaus pienen hevidiggarin tun­nemaailmasta.

Leikkejä kielellä ja mielellä

Musiikki on vahvasti kytköksissä kie­leen. Monet akustiset piirteet ovat sa­manlaisia, samoin viestit, joita yrite­tään välittää. Toisaalta kummallakin on oma kielioppinsa ja sääntöjärjes­telmänsä.

– Leikkilaulut auttavat pientä lasta hahmottamaan puheen akus­tisesti vaikeita piirteitä, kuten tavu­ja ja äänteitä. Leikki-ikäisen lapsen tarkkaavaisuuden ja puheen kehitys hyötyvät musiikin harrastamisesta, mutta myös ihan omaehtoisesta lau­leskelusta.

Musiikin harrastamisen on ha­vaittu parantavan äidinkielen taitoja. Kouluikäisten lasten kognitiivisten taitojen – tarkkaavaisuuden, muistin ja havaitsemisen – on myös osoitettu hyötyvän musiikin harrastamisesta.

– Suomessa tehdään erittäin kor­keatasoista lastenmusiikkia, ja sitä myös arvostetaan, Minna Huotilainen kiittää.

Lapset rakastavat hassuja lauluja ja sanoja. Monien uusien lastenlau­lujen sisään onkin leivottu oivallista puheopetusta. Ilotellaan sanoilla, tavuilla, sävelillä ja merkityksillä. Vas­taavasti vaikka Tuu tuu tupakkarullan toimivuus on monilla sukupolvilla testattu eikä varmaan koskaan häviä.

Musiikki tukee kielenkehitystä, vaikka kielellä ja musiikilla on aivoissa eri reitit. Se auttaa vaikeiden käsittei­den harjoittelua.

– Puheen oppiminen on intuitii­vista. Puhe on täynnä vaihtuvia ään­teitä, tavuja, sanoja ja sanojen rajoja. Niissä on omat sääntönsä, joita suu­rin osa lapsista oppii vaistomaisesti käyttämään.

Mutta jos ei opikaan, niin miten sitä tuetaan?

– Sääntöjen selittäminen on to­della vaikeaa, etenkin lapselle, jolla on kielen kanssa alun perinkin vaikeuksia. Laulaminen on hyvä pu­heenomainen reitti harjoitteluun.

Laulu antaa enemmän aikaa poi­mia oikeat äänteet, ja se antaa niistä vihjeitä rytmin, loppusoinnun ja ra­kenteen avulla. Laulun tuottamises­sa on myös enemmän sääntöjä, jotka rajaavat kokonaisuutta.

– Kun liikkumavapautta on vä­hemmän, kommunikointi voikin olla helpompaa. Toistot ja kertosäkeet tukevat ymmärtämistä. Laulu saat­taa sujua, vaikka puheen kanssa olisi ongelmia. Sitä kannattaa hyödyntää.

”Nuotin vieressä on tilaa”

Lähes ihmiskunnan aamuhämäristä on ollut selvää, että vanhempi laulaa lapselleen. Laululla on pystynyt sää­telemään lasten tunnetiloja.

– Saamme heidät nukkumaan, heräämään, innostumaan, rauhoit­tumaan – ja opetamme heidät pu­humaan. Laulajat ovat olleet äitejä ja isiä, sisaruksia, mummoja, kummeja, vaareja. He ovat laulaneet tavallisille vauvoille tavallisissa perheissä – ja yleensä vähän nuotin vierestä, Minna Huotilainen hymyilee.

Kaikki tämä on osaltaan auttanut lasta puhumaan.

– Laulaminen on jo miljoonia vuosia ollut yksi niistä keinoista, joilla sitä on opetettu.

Ennen äänentoiston keksimistä musiikin koke­minen edellytti, että se tehtiin joko itse tai joku toi­nen lauloi tai soitti samassa tilassa.

Nykyiset laitteet ja tallenteet ovat mullistaneet koko musiikin kokemisen. Voimme valita lähes min­kä tahansa musiikin, viedä sen mukanamme minne tahansa ja valita, mitä ja keitä haluamme kuunnel­la – vai haluammeko. Taskussa kulkee kokonaisia sinfoniaorkestereita, musikaaleja ja rokkibändejä.

– Musiikin itse tekeminen on onneksi taas nou­sussa, Minna Huotilainen sanoo.

– On huomattu, että minäkin saan ja osaan lau­laa. Itse tekeminen on kaiken kaikkiaankin hyvä trendi: lauletaan, virkataan, tuunataan ja kokataan.

Aina kannattaa laulaa

Mitä kaikkea lapsen aivot sitten pääsevät tekemään musiikin myötä?

Yksi tärkeimmistä asioista on vaikeiden käsittei­den harjoittelu. Lapsi voi laulaa itse tai hänelle ja hänen kanssaan lauletaan. Laulu alleviivaa vokaa­lien erilaisuuksia, mutta tiedostamatta. Eroja on helpompi havaita ja oppia.

– Pienestä lapsesta ei voi tietää, erottaako hän vokaalit toisistaan. Ongelmat tulevat ilmi valitetta­van myöhään. Laululla voi vahvistaa ja myös paikata epävarmaksi jäänyttä oppimista.

Sitäkin suuremmalla syyllä laulu kannattaa ottaa ohjelmaan.

– Laulajan tai vanhempien ei tarvitse miettiä, osaavatko he valita oikeanlaisia lauluja eikä edes osata laulaa nuotilleen. Riittää että lauletaan, Minna Huotilainen painottaa.


  • Teksti: Virve Airola, freejournalisti
  • Kuva: Shutterstock