Lapsuus

Neuvolan tuki kielenkehitykselle

Lapsen kielenkehitystä voidaan tukea arjen toiminnoissa ja leikeissä jo silloin, kun epäilys puheen- ja kielenkehityksen vaikeuksista on vasta heräämässä.

3/2015
Verkkolehti Neuvolan tuki

Useat kielen ja inhimillisen viestinnän tutkijat jakavat kä­sityksen, että kommunikaati­on kehitystä ohjaa itseilmaisun tarve. Lapsi on syntyjään valmis ja halukas sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Lapsen arvioinnissa keskeistä on vanhempien ja neuvolan yhteis­työ. Vanhemmat tuntevat lapsensa temperamentin, tavat ja luonteen. Heidän huomionsa lapsen vuoro­vaikutustaidoista, katsekontaktista, tavasta ilmaista itseään ja kyvystä toimia annettujen ohjeiden mukaan auttavat neuvolahenkilökuntaa lap­sen kehityksen arvioinnissa.

Kielelliseen erityisvaikeuteen liit­tyy usein myös muita tekijöitä. Lii­tännäisoireita voivat olla motorisen kehityksen hitaus ja kömpelyys, tark­kaavuushäiriöt, ongelmat toiminnan­ohjauksessa sekä aistiyliherkkyys. Myös sosiaalisissa taidoissa saattaa esiintyä puutteita.

Tunnistus, tutkimus ja tuki

Kehitysseuranta, kielellisten vaikeuk­sien tunnistaminen, jatkotutkimuk­siin ohjaaminen ja perheiden tuke­minen ovat neuvolan perustehtäviä. Kielellisen kehityksen arviointiin jää kuitenkin hyvin niukasti aikaa.

Neuvolan laajat tarkastukset ja leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio Lene antavat välineitä ja apu­keinoja kielenkehityksen, muun ke­hityksen ja perheen tuen tarpeen arviointiin. Varhaisella tuella voidaan vaikuttaa kehitykseen myönteisesti ja ehkäistä vaikeuksien kasaantumista.

Yhteistyö päivähoidon kanssa sekä vanhempien asiantuntijuuden arvostaminen auttavat kehityksen arvioinnissa. Vanhempien huoli on syy­tä ottaa vakavasti ja selvittää suvussa mahdollisesti ilmenneet kielenkehi­tyksen vaikeudet. Vanhemman huoli voi olla riittävä peruste lähettää lapsi puheterapeutin arviointiin. Tärkeää on kertoa myös se, että kaikki on kunnossa.

Terveydenhoitaja on sekä per­heen tuki että lapsen kehitystä ja hyvinvointia arvioiva kontrolli. Hän antaa tarvittaessa vanhemmille tie­toa lapsen kielenkehityksestä ja sen havainnoinnista. Erityisen tärkeää tämä on, jos vanhemmat eivät näe lapsen kehityksen viivettä.

Terveydenhoitaja voi ohjata per­hettä erottamaan kielenkehityksen ongelmat lapsen muista taidoista, auttaa vanhempia näkemään lapsen vahvuuksia ja herkistymään sanatto­mille viesteille ja tarpeille.

Johdonmukaisesti kerätyt ha­vainnot ja seurantatiedot ovat eri­tyisen tärkeitä, jos lapsen kehitys ei etene ikätasoa vastaavalla tavalla, jos epäillään kielellisiä vaikeuksia tai kun arvioidaan jatkotutkimusten, tukitoi­mien ja kuntoutuksen tarvetta.

Yhteistyö varhaiskasvatuksen, koulun sekä sosiaali- ja terveystoi­men kanssa on tärkeää, ja lasten kehi­tystä tukevaa verkostotyötä tulisikin kehittää aktiivisesti. Myös vanhempi saa tukea, kun hän tietää useamman työntekijän seuraavan lapsensa kehi­tystä.

Lähde: Tiina Siiskonen, Tuija Aro, Timo Ahonen, Ritva Ketonen (toim.): Joko se puhuu?


  • Teksti: Virve Airola, freejournalisti
  • Kuva: Shutterstock