Lapsuus

Rohkeutta rooleista

Aivoliiton sopeutumisvalmennuskursseilla valokuvilla ja videoilla on merkittävä rooli. Niiden avulla käsitellään tunteita, pohditaan asioita ja keskustellaan muiden kanssa.

4/2015
Kuva2 verkkolehti rohkeutta rooleista

Kielellinen erityisvaikeus tekee monista sosiaalisista tilanteista haastavia. Vuorovaikutus tois­ten ihmisten kanssa on kuitenkin en­siarvoisen tärkeää, joten keskustelun tukena kannattaa käyttää visuaalisia, näköaistiin perustuvia keinoja. Tek­niikan kehittyminen tuo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia erilaisen visu­aalisen materiaalin hyödyntämiseen.

Useimmista kodeista löytyy tabletti ja melkein jokaiselta ainakin kännykkä, joilla saa tallennettua va­lokuvia ja videoita arjen asioista kom­munikoinnin ja kerronnan tueksi.

Oma valokuva on tärkeä asia  

Aivoliiton sopeutumisvalmennus­kursseilla hyödynnetään valokuvia ja videoita monella eri tavalla. Lapset esittäytyvät kurssin alussa käyttämäl­lä valokuvia, joita perhe on tuonut mukanaan. Valokuvissa on lapsille ja perheille tärkeitä henkilöitä, asioita tai tapahtumia. Omien valokuvien avulla lapset saavat mahdollisuu­den kertoa itselleen tärkeistä asiois­ta. Oma valokuva on lapselle myös tärkeä ja arvokas. Sen avulla muut ryhmäläiset näkevät, miltä rakas lem­mikki, isovanhemmat tai kesämökki oikeasti näyttää.

Koska valokuvien katsominen he­rättää myös tunteita, se mahdollistaa myötäelämisen kokemuksen. Usein lapset löytävät muiden kuvista itsel­leen tärkeitä asioita: ”Hei, minäkin olen käynyt Särkänniemessä.” ”Mei­dän koira näyttää vähän samalta kuin teidän.”

Keskustelu viriää helpommin valokuvien avulla ja mahdollistaa vuorovaikutuksen ryhmäläisten vä­lillä. Lapset voivat esittää niistä kysy­myksiä: ”Voitko näyttää kuvaa vähän tarkemmin?” ”Onko teillä ihan ikioma vene?”.

Valokuvat toimivat myös ymmär­tämisen tukena ja keskittyminen yh­teiseen tekemiseen ja muiden kuun­telemiseen sujuu pitkäjänteisemmin. Sanallisen kommunikoinnin paine on huomattavasti pienempi kuin muu­ten vastaavassa tilanteessa.

Kuva3 verkkolehti rohkeutta rooleista

Lapsi pääroolissa

Kurssin aikana lapsiryhmän kanssa tehdään usein valokuvaus- tai eloku­vaprojekti. Lapset ovat pääosassa se­kä suunnittelussa että toteutuksessa. Aikuiset auttavat tarvittaessa ja ovat mukana teknisessä toteutuksessa.

Valokuvausprojektissa lapset suunnittelevat itse, millaisia kuvia he haluavat itsestään otettavan. He va­litsevat mahdollisen roolivaatetuk­sen ja rekvisiitan sekä miettivät, mikä olisi hyvä kuvauspaikka. Kun kaikki on valmiina ja sopiva kuvauspaikka löytynyt, jokainen lapsi pääsee kuvat­tavaksi. Kuvaustilanne on usein lap­selle niin tärkeä hetki, että jokainen seuraa intensiivisesti kuvaustilannet­ta ja odottaa omaa vuoroaan.

Kuvaustilanne on itsessään jo arvokasta vuorovaikutusta lapsen kanssa. Siinä aikuinen antaa lapselle mahdollisuuden tehdä päätöksiä ku­vaukseen liittyen. Kuvaustilanteessa lapsi saa aikuiselta kannustusta, roh­kaisua ja positiivista palautetta sekä ihailevia ja vahvistavia katseita.

Oman elokuvan tekeminen on usein koko kurssijakson kestävä pro­jekti. Roolivaatetuksen ja kuvauspaik­kojen lisäksi lapset suunnittelevat myös elokuvan juonen. Suunnittelua ja käsikirjoituksen tekemistä tuetaan aina visuaalisin keinoin, usein valmii­den kuvien tai piirtämisen avulla.

Kuvalliset projektit tukevat lapsen itseilmaisua ja aloitteellisuutta. Lapsi joutuu harjoittelemaan oman toimin­nan suunnittelua. Myös vuorovaiku­tustaitojen harjoittelu on merkittä­vässä roolissa, sillä kaikki toiminta tapahtuu ryhmässä.

Erilainen ympäristö auttaa usein lasta toimimaan vapautuneemmin. Myös yhteinen ja tärkeä päämäärä motivoi ja sitouttaa ryhmän toimin­taan. Yhteisen mielikuvituksellisen toiminnan ja oman roolihahmonsa kautta lapsen on usein helpompi ot­taa kontaktia muihin ja tehdä aloit­teita. Myös oman roolin ottaminen ryhmässä voi olla näin helpompaa.

Toiminnallisuus tukee kerron­taa ja vaikuttaa positiivisesti myös puheen avulla tapahtuviin vuoro­vaikutustilanteisiin. Onnistumisen kokemukset lisäävät lapsen luotta­musta omiin kykyihin. Valokuvan tai videon käyttö luo mahdollisuuden kertomiseen, tarinointiin, ideointiin, osallisuuteen ja mielikuvitukselliseen toimintaan.

Valokuvaus- tai elokuvaprojek­ti päätetään aina yhteisesti. Kaikki kurssilaiset ja työntekijät kutsutaan valokuvanäyttelyyn tai elokuvan en­si-iltaan, jossa lopputuotosta juh­litaan yhdessä. Valmis näyttely tai elokuva antaa jo itsessään palautteen lapselle, mutta vielä tärkeämpää on van­hempien ja sisarusten ihai­levat katseet ja kehut. Täl­löin lapsi kokee tulleensa nähdyksi, ymmärretyksi ja kuulluksi. Hän saa tunteen omasta arvokkuudestaan.

Myös vanhemmille oman lapsen näkeminen elokuvassa tai valokuvassa voi olla liikuttava hetki ja antaa uudenlaista näkemystä lapsen ky­vyistä ja taidoista. Se mitä tehdään kuvassa näkyväksi, tulee samalla tun­netasolla todeksi.

Kuva verkkolehti rohkeutta rooleista

Perheen oma elokuva

Ensimmäisen kurssijakson tapah­tumia tallennetaan viikon aikana valokuviin. Jakson lopussa perheet koostavat itselleen valokuva-albumit, joihin he valitsevat muistoja kurssin varrelta. Albumin avulla lasten on helpompi kertoa kurssin tapahtumis­ta esimerkiksi isovanhemmille. Myös valmistautuminen toiselle kurssijak­solle on helpompaa, kun voi katsella tuttujen lasten tai ohjaajien kuvia ja muistella nimiä.

Kurssilaiset saavat ensimmäiseltä jaksolta mukaansa myös välitehtä­vän. Tarkoituksena on ottaa valo­kuvia perheen yhteisistä mukavista hetkistä. Valokuvaamalla pyritään vahvistamaan sellaisia asioita, joista perhe saa voimaa ja joiden avulla he kokevat oman elämänsä merkityksel­liseksi. Näiden kuvien avulla perheet kertovat kuulumisiaan toisen kurssi­jakson alussa.

Toisella kurssijaksolla perheet pääsevät itse tutustumaan videon käytön mahdollisuuksiin. Lopputuloksena syntyy perheen oma elokuva. Sitä sekä muuta kurssilla kuvattua materiaalia hyödynnetään myös kurssin loppupuolella, kun keskustellaan kuluneesta jaksosta. Yhdessä van­hempien kanssa palataan videoiden avulla kurssin aihepiireihin, tapahtumiin ja vuorovaikutustilanteisiin.


  • Teksti: Eliisa Laine. Kirjoittaja toimii fysioterapeuttina Aivoliitossa.
  • Kuvat: Eliisa Laine