Lapsuus

Sanat haltuun lukumummin kanssa

Kaikille lukemaan oppiminen ei ole yhtä helppoa. Lukumummit ja -vaarit eri puolilta Suomea ovat lukemisen tukena koulutuntien lomassa.

4/2017
Lukumummit ja vaarit verkkolehti

Lukumummin kanssa lukemiseen saa keskittyä kaikessa rauhassa, kiireettä ja ihan kahdestaan. Yhteisessä lukuhetkessä turvallisen ja tutun lukumummin kanssa keskitytään lukemiseen, ei virheisiin. Lukumummi huomaa ja muistaa pienetkin edistymiset ja osaa kannustaa pientä koululaistaan.

 

”Vähintään kerran kuussa neiti N joutui inspiraation valtaan. Se ei ollut mikään tauti eikä muutenkaan paha asia. Hän vain sai niin loistavan ne-ron-lei-mauksen, niin mainion idean uudesta hutusta – ei kun hatusta, että unohti hetkeksi kaiken muun,” lukee Irakoze ”Ira” Irishuye lukumummilleen Arja Drexlerille. Lukeminen sujuu melkein takeltelematta. Iran itsensä valitsema kirja on Annika Eräpuron Hili & Ola ja mahdoton Mauri.

 

Ira ja Arja lukevat vuorotellen. Hankalista sanoista keskustellaan, ja Arja selittää sanojen merkityksiä. Viime kerralla on jo käsitelty inspiraatio. Nyt mietitään sitä, että Neiti N tuijotteli etäisyyteen, ei eteisyyteen, vaikka eteinen on tutumpi sana.

 

Sana sanalta sujuvammin

 

Jyväskylän kristillisen koulun neljättä luokkaa käyvä Ira on lukenut lukumummin kanssa toiselta luokalta saakka, ja erityisopettaja, vararehtori Minna Ylinen on hänen edistymisestään ylpeä.

 

Mikä Iran mielestä lukuhetkissä on parasta?

 

– Se, että oppii lukemaan. Kotona luen siskon, äidin ja veljien kanssa Raamattua.

 

Koululla Ira saa itse valita kirjat, joita Arjan kanssa luetaan.

 

– Täällä luetaan kivoja kirjoja. Lukeminen on hauskaa, mutta en osaa lukea kovin hyvin, Ira sanoo.

 

Minna Ylinen on toista mieltä. Hän painottaa, että Ira on edistynyt hyvin.

 

– Muistatko mistä aloitit, ihan pienten lasten kirjoista. Ja nyt luet jo tällaisia kokonaisia kirjoja.

 

Lukumummikin oppii

 

Lukumummi Arjalle Iran tapaaminen ja yhdessä lukeminen on aina yhtä mukavaa. Hän on toiminut lukumummina siitä lähtien, kun muutti Suomeen 46 ulkomaan vuoden jälkeen.

 

Kun omat lapsenlapset asuvat Saksassa, ikävä on kova. Lukumummin hommat ovat sitäkin mieluisampia.

 

Arja korostaa, että myös hän oppii Iralta paljon. Etenkin koululaisten puhekielessä on paljon sellaisia sanoja, joista hän ei ulkomaanvuosien jälkeen ole kärryillä. Kolkit ja nelkit Ira on selittänyt, samoin kuin sen, mitä tarkoittaa venaa vähän.

 

– On aina kiva tavata. Juttelemme vähän muistakin asioista, mitä viikolla on tapahtunut ja sellaista.

 

Tärkeintä on kuitenkin se mielenkiintoinen kirja.

 

 – Liian asiallinen tai tylsä kirja ei herätä mielenkiintoa. Pitää tulla sellainen kiinnostunut uteliaisuus, että mitähän ensi kerralla tapahtuu.

 

Kaksikielisyys yhdistää

 

Ira valitsee kirjat itse, mutta ope vähän katsoo, että taso on sopiva. Ei liian vaikea eikä liian helppo, niin että motivaatio ja edistymisen ilo säilyvät.

 

Arja korostaa, että Ira on erittäin hyvä kuuntelija.

 

– Hän muistaa aina, mitä on luettu.

 

Aina kun lukuhetki aloitetaan, kerrataan aikaisempia tapahtumia. On myös tärkeää keskustella sisällöstä ja pysähtyä pohtimaan joko sanoja tai juonenkäänteitä.

 

Iran perhe on lähtöisin Kongosta. Perheen kotikieli on Kongossa puhuttu kinyamulenge. Siskon ja veljien sekä kavereiden kanssa Ira puhuu Suomea. Arja ymmärtää kaksikielisyyttä hyvin, ovathan hänen omatkin lapsensa ja lapsenlapsensa kaksikielisiä.

 

– Kerran täällä käydessään yksi lapsista valitteli, että hänellä on tomaatti niin kipeä. Minun äitini, isomummu siis, oli se, joka hoksasi, että kurkustahan siinä oli kysymys. Mielikuva oli oikea, mutta vihannes väärä, Arja nauraa.

 

Kahvia ja sananselityksiä

 

Jyväskylän lukumummit ja -vaarit kokoontuvat kerran kuussa juomaan kahvia ja keskustelemaan.

 

– Pääsemme kertomaan, mitä ongelmakohtia on tullut eteen ja keskustelemaan siitä, miten jonkin sanan voisi selittää. Pohdimme sitä selittämiskieltä ja sanan merkityksen avaamista. Käsillä puhuminenkin on mukana. Kaikilla oppilailla ei välttämättä ole niin hyvä suomen kielen taju kuin Iralla.

 

Minna Ylinen korostaa, että lukeminen ja hyvä kielentaju ovat tärkeitä avuja, ryhtyipä lapsi isompana mihin tahansa.

 

– Nykyisin hyvin monenlaiset asiat kilpailevat lapsen kiinnostuksesta ja innostuksesta, hän muistuttaa.

 

Kristillinen koulu panostaa aktiivisesti lukemiseen. Tiistaisin koulun viereen parkkeeraa kirjastobussi, ja siellä käydään luokittain. Oppilaat saavat valita erityisesti koulussa luettavia kirjoja.

 

– Tavoitteena on, että lukeminen lähtisi omasta motivaatiosta, opettaja Ylinen korostaa.

 

– On tärkeää, että me aikuiset nostamme asioita esiin ja muistutamme, että hyvä kielen osaaminen ja kielen taju sekä lukemisen taito pohjustavat reittiä osallisuuteen ja vaikuttamiseen yhteiskunnassa.


  • Teksti ja kuva: Virve Airola