Meidän arki

Ipu ipu - Askel askeleelta

Puheterapeutti Hannele Merikoski suuntaa vuosittain vapaaehtoistyöhön Kiinaan. Matkat ovat haastavia, mutta palkitsevia.

3/2017
Hannele Merikoski1

Lähdin vapaaehtoistyöhön Kiinaan ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten.  Suuntasimme erikoispsykologi Anna-Elina Leskelä-Rannan kanssa maan eteläosassa sijaitsevaan Guangzhouhun. Työskentelimme Kiinan suurimmassa vammaispalveluja tuottavassa kansalaisjärjestössä Huilingissa.

Järjestö on perustettu vuonna 1990 ja Suomi on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä sen toimintaa. Huilingin toiminnassa on nykyään mukana tuhansia vapaaehtoisia ja sen järjestämiin yleisötapahtumiin osallistuu vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Olemme joka vuosi matkustaneet Kiinaan tekemään pitkäjänteistä työtä vuorovaikutustaitojen kehittämiseksi: opastusta päiväkodeissa, kursseja perheille ja itsenäistyville kehitysvammaisille nuorille, vierailuja perhekodeissa ja erityisesti koulutusta työntekijöille.

Hannele Merikoski2
Yhdessä työporukan kanssa syömässä hot pottia. Ylimmässä kuvassa Huilingin kehittämispäivä.

Yhteisöllinen malli

Kiinalaisessa kulttuurissa yhteisöllisyys on vahva ja siksi meille oli luonnollista valita sopivaksi malliksi yhteisöllinen kuntoutus. Perusajatuksena on, että työntekijät omaksuvat taidon analysoida omaa työtään. Tavoitteena on toimiva vuorovaikutus ja sitä kautta parempi hyvinvointi.

Henkilökunnan koulutuksissa olemme käyttäneet erilaisia suomalaisia malleja kuten kehittämääni Viiden portaan videoanalyysia. Kaikille menetelmille on yhteistä se, että ne harjaannuttavat työntekijöitä analysoimaan ja päättelemään itse. Jos olisimme ottaneet käyttöön helposti toteutettavia menetelmiä, niitä olisi pian tuunattu paikallisesti hyvinkin toisen näköisiksi.

Olen vienyt Kiinaan myös Aivoliiton käyttämän Kuvat ja viittomat -sopeutumisvalmennuskurssimallin. Tosin sitä on pitänyt soveltaa kulttuuriin sopivaksi. Useimmiten kurssilla on mukana isovanhemmat eikä lapsilla ole sisaruksia.

Tapamme kouluttaa ja ohjata on siis pitkäjänteistä ja hyvinkin haastavaa. Askeleet ovat olleet todella pieniä ja harppaukset taaksepäin joskus jopa valtavia.

Hannele Merikoski3
Vanhempien keskusteluryhmä perhekurssilla Shenzhenissä.

Kulttuurieroja

Vanhemmat ovat Kiinassa todella hankalassa tilanteessa. Huoli lapsen pärjäämisestä on suuri. Keskusteluryhmissä on kiinalaiseen tapaan usein myös isovanhempia, joiden huoli on kaksinkertainen. Heillä on huoli lapsesta ja lapsenlapsesta.

Ne, joilla on rahaa, turvautuvat erilaisiin paranemiskeinoihin. Lapsille tehdään aivo- ja hermoleikkauksia, kokeillaan lääkehoitoja ja tehdään botox-kokeiluja. Uskotaan myös, että jos lapsi tekee harjoitteita koko hereillä oloajan, hän paranee. Näin uskovat paitsi vanhemmat myös osa työntekijöistä.

Yhden asian opin heti ensimmäisillä matkoilla kantapään kautta. Älä oleta mitään! Asiat voivat olla aivan toisella tavalla kuin on sovittu. Olin esimerkiksi ennen kurssia varmistanut useaan kertaan, että kaikki osallistujat ovat aikuispuolen työntekijöitä. Kolmen päivän koulutus suunniteltiin sen mukaan. Kun ryhmäläiset sitten esittäytyivät, kävikin ilmi, että jokainen työskenteli lasten kanssa.   

Oman haasteensa työhön tuo myös tulkkien vaihteleva ammattitaito. Musta voi muuttua välillä valkoiseksi, eikä näitä virheitä helposti tunnusteta. Ongelmia aiheuttaa myös se, että ihmiset vaihtuvat todella usein. Juuri kukaan ei pysy tehtävässään pitkään.

Kaiken kaikkiaan kouluttajana ja ihmisenä täytyy pystyä joustamaan ja heittäytymään tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaikessa auttaa myös se, että paikalliset tekevät työtä täydestä sydämestään, vaikka puitteet ovat välillä hyvinkin vaatimattomat.

Hannele Merikoski5
Uutisointia perheleiristä.

Toiminta kehittyy

Tänä vuonna pääsin tutustumaan Kiinan vanhempainliiton ja Autismisäätiön toimintaan. Olen huomannut, että näissä valtion tukemissa järjestöissä ja säätiöissä tärkeitä ovat luvut, ei sisältö tai laatu. Siksi esimerkiksi behavioristiset mallit ovat suosittuja. Myös vanhemmilla on vahva usko toistoon ja harjoitteisiin. Ymmärrys hyvän kuntouttavan arjen merkityksestä on vielä kaukana. Siksi olikin niin upeaa, kun näiden järjestöjen edustajat pitivät vuorovaikutuksen kehittämistä tärkeänä.

Kiinan vanhempainliitto on kehittämässä myös vertaistoimintaa ja pääsin ilokseni kertomaan heille Suomen hyvistä käytännöistä. Vertaistoiminta on Kiinassa vasta alussa ja vanhemmilla on suuri tarve käsitellä asioita.

Uskon, että työni Kiinassa jatkuu edelleen. Viimeisin matka antoi vielä selkeämmän kuvan siitä, mitä kaikkea voi vielä kehittää. En ole antamassa valmista mallia vuorovaikutukseen. Sitä ei ole. Tarvitaan silmät, jotka näkevät, korvat, jotka kuulevat ja sydän, joka vastaanottaa sen pienimmänkin viestin. Tässä sitä on meille kaikille koko elämänpituinen haaste.


                                                                                      * * *

Onnistumisia vuoristossa


Kiinassa kaikki suunnitelmat voivat muuttua aivan yllättäen. Näin kävi myös Guangzhoussa, kun suunniteltu vapaapäivämme työparini kanssa peruuntui. Pakkasimme tavaramme ja suuntasimme heti aamulla kohti vuoristoa nuorten kehitysvammaisten leirille, jonne saapui osallistujia eri puolilta Kiinaa.

Muutaman tunnin ajomatka kulki kauniin maaseutumaiseman ja vuoriston halki. Perillä meitä odotti erikoinen kurssipaikka: Kanoja ja koiria joka puolella, pihan perällä lattiavessat, kivitönöjä ja pimeitä käytäviä, rakennusjätteitä sekä huone, jonka sängyssä ei ollut patjaa. Yhteisiä tiloja ei ollut, joten kurssi vietiin läpi 40 asteen helteessä taivasalla.

Tuntui siltä, että kurssilaiset olivat jo muutaman päivän kuluttua hyvin väsyneitä. Itse taisin olla lähellä totaalista uupumusta.

Kurssi jäi mieleeni muustakin syystä. Koin siellä yhden urani kohokohdista, kun nuori mies, jolla oli CP-vamma, sai äänen. Opetin, miten tabletilla saa muutettua kirjoituksen puheeksi. Aamulla hän toivotti hyvää huomenta ja ryhmässä kertoi jo tarinoita. Voi sitä onnea, puolin ja toisin. Muut olivat ihmeissään, ja aplodit raikuivat. Vaikka kaikki muu Kiinassa osoittautuisi turhaksi, tämän vuoksi työ on ollut sen arvoista.

Hannele Merikoski4
Vaikka puitteet ovat usein vaatimattomat, sujuu yhteistyö hyvin.



  • Teksti: Hannele Merikoski
  • Kuvat: Hannele Merikosken albumi