Meidän arki

Sanojen suloisessa sekamelskassa

Kielelliset erityisvaikeudet ovat osa Jooaa, jonka vahvuuksia ovat liikunta, kädentaidot ja matematiikka. Vaikka sanat välillä hukkuvat, Jooa suhtautuu iloisesti elämäänsä.

2/2016
Verkkolehti Kielipolku Jooa5

Jooa Ojaluoma käy Seinäjoella Marttilan koulun kolmatta luok­kaa. Osan koulupäivistään hän viettää pienryhmässä ja osan isom­massa ryhmässä, jossa koululaiset saavat englannin kielen kielikylpyä.

– Aluksi sitä vähän ihmetteli, mi­ten Jooa pärjää englanninkielisessä ryhmässä, kun hänellä on kielellinen erityisvaikeus. Olen ollut positiivises­ti yllättynyt, miten hyvin on mennyt, äiti Maaret Ojaluoma iloitsee.

Jooalle erityisesti ohjeiden ym­märtäminen ja sanallinen kertominen tuottavat vaikeuksia. Kirjoittamalla hänen on helpompi ilmaista itseään. Tällä hetkellä Jooa on integroituna isoon ryhmään useassa aineessa, jois­ta osa opetetaan englannin kielellä. Pienryhmässä hän on kuusi tuntia viikossa uskonnon, ympäristöopin ja englannin tunneilla.

Diagnoosi yllätti

Jooa sai diagnoosin kielelliseen eri­tyisvaikeuteensa viisivuotiaana. En­simmäiset havainnot tehtiin päivä­kodissa. Jooa oli ollut pienempänä perhepäivähoidossa ja kotona äidin jäätyä pikkusiskon synnyttyä äitiys­vapaalle.

– Lastentarhanopettaja kysyi, olemmeko ajatelleet Jooalle puhe­terapiaa. Ihmettelin kysymystä, kos­ka emme itse olleet pitäneet Jooan vähäpuheisuutta erikoisena emmekä epäilleet, että jotain olisi vialla.

Kielellisen erityisvaikeuden tun­nusmerkit olivat olleet olemassa, mutta vanhemmat eivät niitä tien­neet yhdistää tähän. Jooa käytti esi­merkiksi puheessaan kirjakieltä, mi­kä oli vanhemmista yllättävää, heillä kotona kun puhuttiin ”leviää poho­jalaasta”. Jooa osasi sanoa kuvasta yksittäisiä huomioita, mutta ei pysty­nyt kertomaan kuvassa näkemistään asioista pitkästi.

Verkkolehti Kielipolku Jooa1
Suulliset taidot ovat Jooalla kehittyneet, ja ainakin Alias-peli pikkusisko Meean kanssa tuntuu sujuvan vaivattomasti. Maaret-äiti toimii tuomarina.

Neuvolasta apua

Päiväkodista Ojaluomille neuvottiin, että Jooan asiassa kannattaa edetä neuvolan psykologin kautta. Neuvo­lassa Jooalle tehtiin tavanomainen 5-vuotisneuvolan lumiukko-testi.

– Lumiukko-testissä selvisi, et­tä Jooa ei esimerkiksi tunnistanut käsitteitä ”eteen”, ”taakse”, ”yllä” ja ”alla.

Puheterapiaan Jooa pääsi puolen vuoden kuluttua kielellisen erityis­vaikeuden toteamisesta. Puhetera­piaa oli kerran kuukaudessa tunnin kerrallaan. Keväällä 2011 hän pääsi foniatrin vastaanotolle, joka suosit­teli Jooalle Marttilan koulun pienryh­mää. Jooa kävi tavallista eskaria kaksi vuotta, sillä joulukuun lopussa synty­neenä hän tarvitsi vielä vanhempien mielestä lisävuoden.

– Foniatri ihmetteli, miksi haluam­me siirtää Jooan koulun aloittamista vuodella. Hänen mielestään Jooa olisi ollut valmis aloittamaan koulun ikäis­tensä kanssa. Leikki oli kuitenkin Joo­alle vielä siinä vaiheessa tosi tärkeää ja toisena eskarivuotena hänellä oli oma ohjaaja.

Ero ahdisti

Vanhemmat erosivat pari vuotta sit­ten, mikä oli lapsille luonnollisesti alussa outoa ja aiheutti huoltakin. Jooa reagoi eroon omalla tavallaan.

– Koulussa Jooaa oksetti ja hain hänet monesti kesken koulupäivän kotiin. Viikonloppuna olo aina pa­rani, mutta maanantaina huono olo palasi. Teimme syyslomalla vielä koko porukalla yhteisen lomamatkan, jon­ka jälkeen Jooa muuttui täysin. Hän huomasi, että isä ja äiti pysyvät, vaik­ka eivät enää asu yhdessä.

Vanhempien välit ovat hyvät, ja he pystyvät reilusti keskustelemaan Jooan ja pikkusisko Meean asioista.

Vahvuudet kannattelevat

Diagnoosi sai vanhemmat mietti­mään, millainen tulevaisuus Jooalla on.

– Mietimme, onko Jooalta nyt mahdollisuuksia suljettu pois ja mi­ten hän pärjää elämässä, isä Jani Oja­luoma kertoo.

Hymyilevällä ja rauhallisella po­jalla on kuitenkin omat vahvuutensa, joiden varaan hänen on hyvä laskea tulevaisuutensakin. Jooa on hyvä matematiikassa ja liikunnassa. Hän on myös taitava käsistään. Harras­tuksina Jooalla on yleisurheilukoulu, taidekoulu ja koulun lukukerho.

– Jooa on liikunnallinen ja pys­tyy toimimaan ryhmässä. Ohjeiden ymmärtämisessä ehkä tulee esille kielellinen erityisvaikeus, mutta kun ohjeet annetaan yksi kerrallaan, Jooa saa niistä selkoa.

Hän on iloinen siitä, että Jooa on kehittynyt paljon. Hänen mielestään kielellisestä erityisvaikeudesta on tär­keää kertoa avoimesti, jotta ympäris­tö osaa suhtautua oikein. Ojaluomien lähipiirikään ei aluksi oikein ym­märtänyt asiaa, koska Jooa ei ole puhumaton ja käyttäytyy aivan kuten muutkin saman­ikäiset.

Jooa viihtyy hyvin itsek­seen, mutta koulussa kuuden pojan pienryhmästä on löytynyt ystävä. Toinen hänen hyvä kaverinsa on ollut tuttu jo pienestä pitäen. Isä pohtii jonkin verran sitä, miten Jooa pärjää sosiaalisissa tilanteissa.

– Kyllä se vähän mietityttää, miten Jooa ystävystyy ja löytää kavereita.

Verkkolehti Kielipolku Jooa3
Jani-isä kuljettaa liikunnallisesti lahjakasta Jooaa yleisurheilukouluun kerran viikossa.

Asenne ratkaisee

Maaret on hakenut vertaistukea muilta vanhemmilta, joiden lapsella on kielellinen erityisvaikeus. Hän on mukana Etelä-Pohjanmaan ja Poh­janmaan kielellinen erityisvaikeus -yhdistyksen hallituksessa.

Hän on huomannut, miten tärkeää on opetella suhtautumaan asioihin oikein.

– Vaikka aluksi kielellisen erityis­vaikeuden diagnoosi harmitti, oli kuitenkin hyvä, että Jooa sai sen. Voin täysin luottaa siihen, että Jooan oppimista tuetaan kaikin tavoin. Joo­alla diagnosoitiin vuosi sitten myös Aspergerin oireyhtymä.

Maaret on itsekin oppinut ja kas­vanut tänä aikana vanhempana.

– Elämä erityislapsen kanssa on rikkaus ja olen ylpeä molemmista lapsistani. Jooan kanssa kaikki sujuu, hän on kuin ajatus. Koulutehtävät ja kaikki rutiinit sujuvat loistavasti niin, ettei niistä tarvitse murehtia.

Hän on hyväksynyt sen, että elä­mässä kaikkea ei voi suunnitella etukäteen. Asenne ratkaisee, miten arkielo sujuu, ja onko kielellinen eri­tyisvaikeus rikkaus vai rasite.



  • Teksti ja kuvat: Outi Rantala